Hän istuu ja kuuntelee. Ei kuulu mitään. Ei ole kuulunut pitkään aikaan. Ikävää, hän ajattelee. Kuuleminen oli mukavaa. Radionkin voisi oikeastaan heittää menemään. Mitä silläkään enää tekee? Paitsi jos joku tulee kylään ja haluaa kuunnella. Vaikka niitä rokkeja. Vai kuunnellaankohan niitä enää? Ei varmaankaan. No, samapa tuo. Hän ei ainakaan kuuntele.
Jos sitä teen keittäisi, hän ajattelee. Ajatuksensa hän sentään kuulee. Onhan sekin jotain. Nojatuolista on hieman hankala päästä ylös. Tarvitsee ottaa tukea sohvapöydästä. Mukavaa, ettei asunto ole liian suuri. Keittiöön on lyhyt matka. Vaikka kyllä oli sitten inhottavaa muuttaa keskustaan. Ja vieläpä vuokralle. Kyllähän sitä nyt olisi vielä muutaman vuoden kauempanakin pärjännyt. Oli sentään oma koti. Omilla käsillä rakennettu. Omilla, ja Viljon käsillä. Ne sen suurimman työn tietysti tekivätkin. Tottakai, olihan Viljo vahva. Ja niin hyväluontoinen. Sääli, ettei voinut enää keittää teetä Viljollekin.
Hän vilkaisee kelloa. Kappas, se on jo kahdeksan. Sinne meni sekin päivä taas. Ei ole enää huomenna tätä päivää. Niin tapasi Viljokin sanoa. Tiedä sitten kuinka paljon näitä päiviä on ylipäänsä jäljellä. Jos nyt kerran vielä kerkeäisi käydä Hannalla kylässä. Voisi siinä vähän touhuta kaksosten kanssa. Jos vain selkä antaa myöten. No, kai se antaa. On antanut tähänkin asti. Ja onhan niitä lääkkeitä siihenkin vaivaan. Kaikkea sitä onkin. Kaikki voidaan parantaa. Vaikka Viljoa ei kyllä voitu. Sille ne eivät mukamas osanneet tehdä mitään.
Jokohan tee olisi hautunut tarpeeksi? Kai se nyt on. Kyllä hän sen vähän laihempanakin pystyy juomaan. Voi sitten liottaa samasta pussista vielä toisenkin teen. Säästyy rahat. Hän antaa nekin vaikka Hannalle. Mitä niillä itsekään. Turhanpäiväistä.
Tekstistä paljastuu hyvin päähenkilön ikä. Kuvailet vanhan ihmisen ajatuksia onnistuneesti.
VastaaPoistaHän-muodon sijaan olisi voinut myös käyttää minä-muotoa.
Hoho, järjettömän hyvä teksti. Ihan tuli isotädit mieleen, noon just samanlaisia tän rahan kanssa. Mukavan verkkainen teksti.
VastaaPoistaOn ankeeta, on ankeeta. Tuohon vielä päälle joku pitkäaikaisairaus, niin avot. Teksti on osuva. Ja tajus kyllä et se on mummu, ilman epäilyksen häivääkään.
VastaaPoistaMasismamma. Voi mammaa. Voi mammaraista. Itku tulee, toi on osalla niin totta. Mutta hyvin kuvailtu, pystyin samaistuun tuohon tosi helposti <3
VastaaPoistaIkä ilmeni hyvin, ei ollut epäilystäkään.
VastaaPoistaSynkkää, mutta todella hyvin tuotu vanhan ihmisen ajatusmaailmaa esille.
erittäin luonteva ja aito teksti :) tuli se oma teksti mieleen, eli selvästi on tiedossa mitä ihanat vanhat mummelit siellä kodeissaan tekee, ja se selkeni nopeesti :)
VastaaPoista